Luovat Askeleet Varjakansaaressa
Opettajuus näkyväksi installaationa
Kaivan Varjakansaaressa esiin kaksi pinkkiä, lapsuushuoneeni ikkunoissa riippunutta Maija Isolan Ananas -verhoa.
Asettelen ne lattialle suuren ikkunan eteen peräkkäin kuin virtaava joki.
Kannan nurkasta tummanvihreän tuolin ja asetan sen siten, että selkämys on ikkunaan päin.
Löydän toisesta huoneesta samanlaisen tuolin. Asetan sen verhojen toiseen päähän.
Sitten haen vanhan metrinmitan, jonka olin aikoinaan saanut valmistujaislahjaksi ja laitan sen ikkunaa lähellä olevan tuolin päälle lepäämään.
Opettajuuden uusi kuva on syntynyt. Se, mitä pinkki installaatio ilmentää, on katsojan silmissä. Vuorovaikutus voi alkaa!
Se voi olla lempeää silmiin katsomista, hymyilyä, pientä liikettä tai yksittäisiä sanoja.
Kuka istahtaa ensin tuoliin?
Luovan tarkastelutavan avulla aikuisen on mahdollista leikkiä ja selittää työnkuvaansa uusiksi. Löytää jotain kiinnostavaa ja inspiroivaa, joka auttaa pysymään asian äärellä. Opettajat niin kuin eivät muutkaan ammattien edustajat ole harmaata massaa vaan jokainen yksilönä tekemässä yhteiskunnallisesti tärkeää työtä. Oppimassa samalla elämästä ja itsestään. Se on välttämätön, elämänmittainen prosessi.
Opettajuuteen voi mahtua monenlaista: Elämän Kenkiä ja Luovia Askeleita, Idis & Normis -metsätonttuja ja Kaltion henkilökuvia Luovuuden Puun juurella.
Diminuendo ja Ei saa kiusata –tanssiteoksia vahvojen naisten Voimapuina. Unohtamatta esteetöntä yhteisöä Kalevan sivuilla tai Muistojen Polkua Ylikiimingissä Tervastiiman aikaan.
Voi tapahtua vaikka mitä!
Ei tarvitse tietää, mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Tärkeintä on tämä hetki. Se hetki, jolloin arkinen olemus opettajana alkaa kallistua kohti luovaa ja vapaata suuntaa, on maaginen. Se on kirjoittajalleen jotakin niin tärkeää, ettei sitä voi oikein edes selittää. Silloin siirtyy toiseen maailmaan, jossa voi olla täysin oma itsensä. Löytyy se Merja, joksi on alun perin syntynyt, iloisena ja tuntevana.
Merkittävänä apuna tässä itsensä löytämisen tiellä ovat olleet jo pitkään Luovat Askeleet eli Pauliina, Päivi ja Johanna, joille ei tarvitse selittää vaan yhteisymmärrys jatkuu siitä, mihin se viimeksi jäi. https://www.facebook.com/Luovat-askeleet-137971380150708/
